stressi
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
stressi (5)
- (fysiologia), (neuropsykologia) yksilössä muodostuva henkinen vaste ulkoisiin vaikutuksiin ja niiden muodostamaan uhkaan, stressivaikutus
- Stressi on fysiologinen suojakeino psyykkiseen paineeseen.
- Stressi voi aiheuttaa ihmiseen havaittavia fysiologisia muutoksia.
- yksilöön ulkoisten syiden seurauksena kohdistuva ja tämän kokema uhka
- Nyt tämä stressi alkaa käydä sietämättömäksi.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈst̪re̞sːi/
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | stressi | stressit |
| genetiivi | stressin | stressien (stressein) |
| partitiivi | stressiä | stressejä |
| akkusatiivi | stressi; stressin |
stressit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | stressissä | stresseissä |
| elatiivi | stressistä | stresseistä |
| illatiivi | stressiin | stresseihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | stressillä | stresseillä |
| ablatiivi | stressiltä | stresseiltä |
| allatiivi | stressille | stresseille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | stressinä | stresseinä |
| translatiivi | stressiksi | stresseiksi |
| abessiivi | stressittä | stresseittä |
| instruktiivi | – | stressein |
| komitatiivi | – | stresseine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | stressi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
englantilainen laina[1]
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
stressihormoni, stressilelu, stressiloma, stressioire, stressisairaus, stressitilanne
Aiheesta muualla[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Paavo Pulkkinen: Englantilaislainojen osuus suomenkielisessä kaunokirjallisuudessa. Virittäjä, 1981, nro 4, s. 314. Artikkelin verkkoversio.