karva

Wikisanakirjasta
Katso myös: Karva

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

karva (9)

  1. (anatomia) ihoa peittävä sarveisainemuodostuma.
    Hänellä nousi karvat pystyyn.
  2. (vanhentunut) nykyään vähän käytetty merkitys: väri
    Tämä taimenperhon karva pyytänee nyt hyvin.
    Kullankarvainen.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑrʋɑ/
  • tavutus: kar‧va

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi karva karvat
genetiivi karvan karvojen
(karvain)
partitiivi karvaa karvoja
akkusatiivi karva;
karvan
karvat
sisäpaikallissijat
inessiivi karvassa karvoissa
elatiivi karvasta karvoista
illatiivi karvaan karvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi karvalla karvoilla
ablatiivi karvalta karvoilta
allatiivi karvalle karvoille
muut sijamuodot
essiivi karvana karvoina
translatiivi karvaksi karvoiksi
abessiivi karvatta karvoitta
instruktiivi karvoin
komitatiivi karvoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo karva-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

  • (väri) Väriä tarkoittava merkitys ollut vanha suomalainen nimitys, kunnes ruotsin kielen sana färg on vääntynyt tähän merkitykseen.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aistinkarva, hiuskarva, ihokarva, juurikarva, kamelinkarva, karvahattu, karvakato, karvakaulus, karvakehrääjä, karvakenkä, karvakuonosaukko, karvalakki, karvalanka, karvalaukku, karvalehti, karvamerkki, karvanaama, karvanjuuri, karvankasvu, karvanluonti, karvanlähtö, karvanpoisto, karvanysty, karvapallo, karvapeite, karvareuhka, karvarousku, karvasipuli, karvasivellin, karvatukko, karvatuppi, karvaturri, koirankarva, kulmakarva, myötäkarva, niskakarva, partakarva, peitinkarva, poltinkarva, solukarva, sukakarva, terminaalikarva, tuntokarva, turpakarva, vastakarva, viiksikarva, värekarva

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • karva Kielitoimiston sanakirjassa
  • karva Tieteen termipankissa