karvalakki

Suomi

Saksalainen metsästäjä turkislakissaan, 1643

Substantiivi

karvalakki

1. kylmään ilmanalaan jalostunut turkista ja usein korvaläpät sisältävä päähine, jollaisia on perinteisesti käytetty Venäjällä ja Skandinaviassa
2. (leikkimielinen) yksinkertainen, halpa malli tai versio; jokin, missä ei ole mitään ylimääräistä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrʋɑˌlɑkːi/
• tavutus: kar‧va‧lak‧ki

Etymologia

yhdyssana sanoista karva ja lakki

Käännökset

1. kylmään ilmanalaan jalostunut turkispäähine

englanti: fur hat, fur cap saksa: Uschanka f.

unkari: kucsma

Liittyvät sanat

• koivistolainen
• nikita
• pesukarhulakki
• susilakki

Synonyymit

• turkislakki

Yhdyssanat

karvalakkilähetystö, karvalakkimalli, karvalakkipuoli

Aiheesta muualla

• karvalakki Kielitoimiston sanakirjassa