selkä
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]- (anatomia) ruumiin takaosa pakaroiden ja niskan välissä
- Tuohikontti seljässä, haarapussi olalla ja aapiskirja poijussa läksi hän vaeltamaan kohden jahtivoudin asuntoa. (Seitsemän veljestä, Aleksis Kivi)
- käden selkä, kämmenselkä
- selkäuinti
- uida selkää
- (maantiede) järven tai meren ulappa
- (maantiede) selänne
- Maanselän selänne toimii myös vedenjakajana.
- kirveen selkä
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈselkæ/
- tavutus: sel‧kä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selkä | selät |
| genetiivi | selän | selkien (selkäin) |
| partitiivi | selkää | selkiä |
| akkusatiivi | selkä; selän |
selät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selässä | selissä |
| elatiivi | selästä | selistä |
| illatiivi | selkään | selkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selällä | selillä |
| ablatiivi | selältä | seliltä |
| allatiivi | selälle | selille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selkänä | selkinä |
| translatiivi | seläksi | seliksi |
| abessiivi | selättä | selittä |
| instruktiivi | – | selin |
| komitatiivi | – | selkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | selä- | |
| vahva vartalo | selkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
tai
| Taivutus (murteellinen) | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selkä | seljät |
| genetiivi | seljän | selkien (selkäin) |
| partitiivi | selkää | selkiä |
| akkusatiivi | selkä; seljän |
seljät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | seljässä | seljissä |
| elatiivi | seljästä | seljistä |
| illatiivi | selkään | selkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | seljällä | seljillä |
| ablatiivi | seljältä | seljiltä |
| allatiivi | seljälle | seljille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selkänä | selkinä |
| translatiivi | seljäksi | seljiksi |
| abessiivi | seljättä | seljittä |
| instruktiivi | – | seljin |
| komitatiivi | – | selkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | seljä- | |
| vahva vartalo | selkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]
|
| |
|
Seuraavissa käännösmerkinnöissä on vikaa (väärä muoto tai kieltä ei ole lisätty tietokantaan): | ||
|
||
|
Ks. kämmenselkä |
|
|
|
|
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]korkeaselkäinen, koukkuselkäinen, kumaraselkäinen, kyttyräselkäinen, köyryselkäinen, kyyryselkäinen nahkaselkäinen, notkoselkäinen, nöyräselkäinen, puoliselässä, puoliselkään, reppuselkäinen, selkäin, selkänojallinen, selkänojaton, selkäpuolinen, selkäpuolitse, suoraselkäinen, tuolinselkämys
Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]alaselkä, avoselkäinen, etuselkä, harmaaselkäpuikkija, jalanselkä, järvenselkä, keitinselkä, kieroselkäisyys, kirjanselkä, koukkuselkä, kyssäselkä, kyttyräselkä, kädenselkä, kämmenselkä, köyryselkä, Maanselkä, merenselkä, nahkaselkä, nenänselkä, notkoselkä, pisteselkävoitto, reppuselkä, ristiselkä, selinmakuu, selkäevä, selkäharja, selkähäviö, selkäjänteinen, selkäkappale, selkäkipu, selkäkoulu, selkälanka, selkälauta, selkälento, selkälihas, selkälokki, selkänahka, selkänikama, selkänoja, selkäpanssari, selkäpenkki, selkäperillinen, selkäperintö, selkäpii, selkäpuoli, selkäpuu, selkärangaton, selkärangattomuus, selkäranka, selkärankainen, selkärankareuma, selkäreppu, selkäruoto, selkäsaha, selkäsairas, selkäsairaus, selkäsauna, selkäsiima, selkäsuoni, selkäsärky, selkätaite, selkäuinti, selkävaiva, selkävaivainen, selkävamma, selkävammainen, selkävesi, selkävika, selkävikainen, selkävoitto, selkäydin, selänjatko, selänpää, suoraselkäisyys, talvenselkä, tuolinselkä, valkoselkätikka
Idiomit
[muokkaa]- antaa selkään – kurittaa fyysisesti, erit. lasta
- saada selkään – joutua kuritetuksi
- talven selkä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- selkä Kielitoimiston sanakirjassa
- Artikkeli 286 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa