selänne

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Selänne


Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

selänne (48-J)

  1. (maantiede) ympäristöään korkeampi alue, jossa korkeuskäyrät eivät muodosta suljettuja silmukoita vaan vain mutkan
    Selänteen ja kukkulan muotoero on sama kuin niemen ja saaren.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈselænːeˣ/
  • tavutus: se‧län‧ne

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selänne selänteet
genetiivi selänteen selänteiden
selänteitten
partitiivi selännettä selänteitä
akkusatiivi selänne;
selänteen
selänteet
sisäpaikallissijat
inessiivi selänteessä selänteissä
elatiivi selänteestä selänteistä
illatiivi selänteeseen selänteisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi selänteellä selänteillä
ablatiivi selänteeltä selänteiltä
allatiivi selänteelle selänteille
muut sijamuodot
essiivi selänteenä selänteinä
translatiivi selänteeksi selänteiksi
abessiivi selänteettä selänteittä
instruktiivi seläntein
komitatiivi selänteine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

keskiselänne, tunturiselänne

Aiheesta muualla[muokkaa]