selänne
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- (maantiede) ympäristöään korkeampi alue, jossa korkeuskäyrät eivät muodosta suljettuja silmukoita vaan vain mutkan
- Selänteen ja kukkulan muotoero on sama kuin niemen ja saaren.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈselænːeˣ/
- tavutus: se‧län‧ne
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | selänne | selänteet |
| genetiivi | selänteen | selänteiden selänteitten |
| partitiivi | selännettä | selänteitä |
| akkusatiivi | selänne; selänteen |
selänteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | selänteessä | selänteissä |
| elatiivi | selänteestä | selänteistä |
| illatiivi | selänteeseen | selänteisiin selänteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | selänteellä | selänteillä |
| ablatiivi | selänteeltä | selänteiltä |
| allatiivi | selänteelle | selänteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | selänteenä | selänteinä |
| translatiivi | selänteeksi | selänteiksi |
| abessiivi | selänteettä | selänteittä |
| instruktiivi | – | seläntein |
| komitatiivi | – | selänteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | seläntee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
selännet- | |