selkäpii

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

selkäpii (18)[1]

  1. (vanhentunut) selkärangan nikamarivin muodostamat piikit selässä
  2. (kuvaannollisesti) käytetään sanonnoissa kuvaamaan pelkäämistä
    selkäpiitä karmii
    Kylmät väreet kulkivat pitkin selkäpiitä.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi selkäpii selkäpiit
genetiivi selkäpiin selkäpiiden
selkäpiitten
partitiivi selkäpiitä selkäpiitä
akkusatiivi selkäpii; selkäpiin selkäpiit
sisäpaikallissijat
inessiivi selkäpiissä selkäpiissä
elatiivi selkäpiistä selkäpiistä
illatiivi selkäpiihin selkäpiihin
ulkopaikallissijat
adessiivi selkäpiillä selkäpiillä
ablatiivi selkäpiiltä selkäpiiltä
allatiivi selkäpiille selkäpiille
muut sijamuodot
essiivi selkäpiinä selkäpiinä
translatiivi selkäpiiksi selkäpiiksi
abessiivi selkäpiittä selkäpiittä
instruktiivi selkäpiin
komitatiivi selkäpiine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 18