pakara
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]pakara (12)
- lantion ja reiden yläosan takana oleva, pakara- ja muiden lihasten muodostama kokonaisuus
- Ihmisellä on kaksi pakaraa, jotka muodostavat takamuksen eli takapuolen.
- Seuraava harjoittelumuoto vahvistaa ja kiinteyttää varsinkin pakaroita ja reisiä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈpɑkɑrɑ/
- tavutus: pa‧ka‧ra
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | pakara | pakarat |
| genetiivi | pakaran | pakaroiden pakaroitten (pakarain) |
| partitiivi | pakaraa | pakaroita |
| akkusatiivi | pakara; pakaran |
pakarat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | pakarassa | pakaroissa |
| elatiivi | pakarasta | pakaroista |
| illatiivi | pakaraan | pakaroihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | pakaralla | pakaroilla |
| ablatiivi | pakaralta | pakaroilta |
| allatiivi | pakaralle | pakaroille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | pakarana | pakaroina |
| translatiivi | pakaraksi | pakaroiksi |
| abessiivi | pakaratta | pakaroitta |
| instruktiivi | – | pakaroin |
| komitatiivi | – | pakaroine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | pakara- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sana on rakenteeltaan johdos, jonka vartalon arvellaan olleen deskriptiivinen. Pakaran vastine on inkeroisen pakkaara ja se esiintyy sekä karjalassa että vatjassa asussa pakara. Suomen murteissa tavataan myös asua pakura.[1] Sanan ensiesiintymä suomen kirjakielessä on se kappale Daniel Jusleniuksen sanakirjaa Suomalaisen Sana-Lugun Coetus, johon Henrik Gabriel Porthan 1770-luvulla teki lisäyksiä välilehtiin ja sivuihin.[2]
Käännökset
[muokkaa]1. lantion ja reiden yläosan takana oleva, pakara- ja muiden lihasten muodostama kokonaisuus
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (leikkimielinen) kankku, kannikka
- (alatyyliä) perskannikka, persposki
Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- pakara Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja, s. 856–857. Helsinki: WSOY, 2004. ISBN 951-0-27108-X.
- ↑ Jussila, Raimo: Vanhat sanat: vanhan kirjasuomen ensiesiintymiä, s. 184. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, 1998. ISBN 951-746-008-2.