ulappa

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ulappa (14-B)

  1. avoin järven- tai merenselkä, aava meri, meren aukea
    Suunnaton valtameren ulappa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈulɑpːɑ/
  • tavutus: u‧lap‧pa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ulappa ulapat
genetiivi ulapan ulapoiden
ulapoitten
ulappojen
(ulappain)
partitiivi ulappaa ulapoita
ulappoja
akkusatiivi ulappa;
ulapan
ulapat
sisäpaikallissijat
inessiivi ulapassa ulapoissa
elatiivi ulapasta ulapoista
illatiivi ulappaan ulappoihin
ulapoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi ulapalla ulapoilla
ablatiivi ulapalta ulapoilta
allatiivi ulapalle ulapoille
muut sijamuodot
essiivi ulappana ulappoina
ulapoina
translatiivi ulapaksi ulapoiksi
abessiivi ulapatta ulapoitta
instruktiivi ulapoin
komitatiivi ulapoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo ulapa-
vahva vartalo ulappa-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

merenulappa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ulappa Kielitoimiston sanakirjassa