aava
 |
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]aava (9) (komparatiivi aavempi, superlatiivi aavin) (taivutus[luo])
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈɑːʋɑ/
- tavutus: aa‧va
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- aava Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]aava (9)
- laaja aukea ja tasainen maasto
- merenselkä, ulappa, meren aava
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aava | aavat |
| genetiivi | aavan | aavojen (aavain) |
| partitiivi | aavaa | aavoja |
| akkusatiivi | aava; aavan |
aavat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | aavassa | aavoissa |
| elatiivi | aavasta | aavoista |
| illatiivi | aavaan | aavoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | aavalla | aavoilla |
| ablatiivi | aavalta | aavoilta |
| allatiivi | aavalle | aavoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aavana | aavoina |
| translatiivi | aavaksi | aavoiksi |
| abessiivi | aavatta | aavoitta |
| instruktiivi | – | aavoin |
| komitatiivi | – | aavoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | aava- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sana voi juontua mm. avata-sanassa esiintyvästä ava-vartalosta tai sitten se kuuluu saamelaisperäisen aapa-sanan yhteyteen. Siihen voi olla myös sekoittunut aineksia molemmilta tahoilta.[1]
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- aava Kielitoimiston sanakirjassa
Lähteet
[muokkaa]- Kotimaisten kielten keskuksen nykysuomen sanalista v. 1. (taivutustyyppi = 9)
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Häkkinen, Kaisa: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Juva: WS Bookwell, 2004. ISBN 951-0-27108-X. Hakusana aava.