pimeä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

pimeä (15) (komparatiivi pimeämpi, superlatiivi pimein) (taivutus[luo])

  1. jossa on vähän tai ei yhtään valoa
    Yö oli hyvin pimeä.
  2. (kuvaannollisesti) paha, synkkä
    Hänen pimeä puolensa tuli esiin.
  3. (kuvaannollisesti) sivistymätön, tiedon puutteesta kärsivä
    pimeä keskiaika
  4. (puhekieltä) hullu, mielenvikainen, omituinen
    Se äijä on ihan pimeä!
  5. (puhekieltä) laiton; ei lupaa ja/tai veroja maksamatta
    pimeä taksi
    Autosta myytiin pimeää viinaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpimeæ/
  • tavutus: pi‧me‧ä

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

iltapimeä, pilkkopimeä, pimeänpelko, pimeänäkö, puolipimeä, sysipimeä, syyspimeä, säkkipimeä, yöpimeä

Substantiivi[muokkaa]

pimeä (15)

  1. auringonvaloton olotila kahden hämärän välillä

Etymologia[muokkaa]

  • adjektiivin käyttö substantiivina

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pimeä Kielitoimiston sanakirjassa