piki

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piki (7-D)

  1. puu-, kivihiili-, ruskohiili-, turve-, luutervaa, hartseja tms. orgaanisia aineita tislattaessa muodostuva jähmeä tai puolijähmeä tislausjäte

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi piki piet
genetiivi pien pikien
partitiivi pikeä pikiä
akkusatiivi piki; pien piet
sisäpaikallissijat
inessiivi piessä piissä
elatiivi piestä piistä
illatiivi pikeen pikiin
ulkopaikallissijat
adessiivi piellä piillä
ablatiivi pieltä piiltä
allatiivi pielle piille
muut sijamuodot
essiivi pikenä pikinä
translatiivi pieksi piiksi
abessiivi piettä piittä
instruktiivi piin
komitatiivi pikine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

pikieriste, pikikärsäkäs, pikilanka, pikimaa, pikimusta, pikinokka, pikipallo, pikipata, pikipöksy, pikisauma, pikisavi, pikisilmä, pikitie, pikivälke, pikiöljy

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • piki Kielitoimiston sanakirjassa

Esperanto[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

piki

  1. pistää

Viro[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

piki

  1. pitkin

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • piki sanastossa "[PSV] Eesti keele põhisõnavara sõnastik"