piki

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

piki (7-D)

  1. puu-, kivihiili-, ruskohiili-, turve-, luutervaa, hartseja tms. orgaanisia aineita tislattaessa muodostuva jähmeä tai puolijähmeä tislausjäte

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi piki piet
genetiivi pien pikien
(pikein)
partitiivi pikeä pikiä
akkusatiivi piki; pien piet
Sisäpaikallissijat
inessiivi piessä piissä
elatiivi piestä piistä
illatiivi pikeen pikiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi piellä piillä
ablatiivi pieltä piiltä
allatiivi pielle piille
Muut
essiivi pikenä pikinä
translatiivi pieksi piiksi
abessiivi piettä piittä
instruktiivi piin
komitatiivi pikine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Tälle sanalle ei valitettavasti vielä ole lisätty etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]

Esperanto[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

piki

  1. pistää

Viro[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

piki

  1. pitkin