Ja Daavid pisti kätensä reppuunsa ja otti sieltä kiven, linkosi ja satutti filistealaista otsaan, niin että kivi upposi hänen otsaansa, ja hän kaatui maahan kasvoillensa. (1. Samuelin kirja 17:49, v. 1938 Raamattu)
Waan täytyy uskoa, ettei hän raukka ole saanut mistään paikkaa, joten täytyy pistää päänsä sinne rakoon, jonne hiukankaan mahtuu. (Kyösti Kallion kirje, 1918)