teurastaja
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
teurastaja (10)
- henkilö, joka teurastaa eläimiä ammatikseen
- Entisaikaan oli monissa maissa yleistä, että teurastaja toimi lihakauppiaana.
- Ennen teurastajat kävivät syksyisin taloissa teurastamassa.
- Nykyisin teurastaja työskentelevät teurastamoissa.
- (kuvaannollisesti) julma tappaja, joukkomurhaaja; myös halventavana esim. sotilashenkilöistä
- Lyonin teurastaja
- (halventava) kehno kirurgi
- (slangia, armeijaslangia) tehokas, tuhovoimainen sotilas
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈt̪eu̯rɑsˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: teu‧ras‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | teurastaja | teurastajat |
| genetiivi | teurastajan | teurastajien (teurastajain) |
| partitiivi | teurastajaa | teurastajia |
| akkusatiivi | teurastaja; teurastajan |
teurastajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | teurastajassa | teurastajissa |
| elatiivi | teurastajasta | teurastajista |
| illatiivi | teurastajaan | teurastajiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | teurastajalla | teurastajilla |
| ablatiivi | teurastajalta | teurastajilta |
| allatiivi | teurastajalle | teurastajille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | teurastajana | teurastajina |
| translatiivi | teurastajaksi | teurastajiksi |
| abessiivi | teurastajatta | teurastajitta |
| instruktiivi | – | teurastajin |
| komitatiivi | – | teurastajine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | teurastaja- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset[muokkaa]
1. henkilö, joka teurastaa eläimiä ammatikseen
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- teurastaja Kielitoimiston sanakirjassa