viikuna
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
viikuna (12)
- aitoviikuna, viikunoiden sukuun kuuluva kasvi Ficus carica[1]
- sen hedelmä, jota syödään varsinkin kuivattuna
- jokin viikunoiden (Ficus) sukuun kuuluva kasvi(laji)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋiːkunɑ/
- tavutus: vii‧ku‧na
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | viikuna | viikunat |
| genetiivi | viikunan | viikunoiden viikunoitten (viikunain) |
| partitiivi | viikunaa | viikunoita |
| akkusatiivi | viikuna; viikunan |
viikunat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | viikunassa | viikunoissa |
| elatiivi | viikunasta | viikunoista |
| illatiivi | viikunaan | viikunoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | viikunalla | viikunoilla |
| ablatiivi | viikunalta | viikunoilta |
| allatiivi | viikunalle | viikunoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | viikunana | viikunoina |
| translatiivi | viikunaksi | viikunoiksi |
| abessiivi | viikunatta | viikunoitta |
| instruktiivi | – | viikunoin |
| komitatiivi | – | viikunoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | viikuna- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia[muokkaa]
ruotsin sanasta fikon < latinan sanasta ficus (> fiikus); suomen kirjakielessä sana on esiintynyt alusta asti[2]
Käännökset[muokkaa]
1. Ficus carica
|
Ks. aitoviikuna |
1. Ficus-suvun kasvi
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
aitoviikuna, kaktusviikuna, sykomoriviikuna, limoviikuna, metsäviikuna, viikunanlehti, viikunapuu
Aiheesta muualla[muokkaa]
- viikuna Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kassu — kasvien suomenkieliset nimet. Suomen Biologian Seura Vanamo, Aalto-yliopiston Semanttisen laskennan tutkimusryhmä. Päivitettävä julkaisu: Ficus carica. Viitattu 31.5.2016 päivättyyn versioon
- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 135. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.