pik

Kroatia

Substantiivi

	yksikkö	monikko
nominatiivi	pȉk	pìkovi
genetiivi	pìka	pȉkōvā
datiivi-lokatiivi	pìku	pìkovima
akkusatiivi	pȉk	pìkove
vokatiivi	piče	pìkovi
instrumentaali	pìkom	pìkovima

pȉk m. 

1. pata (tavallisen korttipakan maa)

Ääntäminen

• IPA: /pîk/
• tavutus: pik

Liittyvät sanat

Vieruskäsitteet

• tref, herc, karo

Aiheesta muualla

• pȉk Školski rječnik hrvatskoga jezika

Puola

Substantiivi

pik m.

1. (korttipelit) pata
2. huippu

Ruotsi

Substantiivi

pik yl. (2) (yks. määr. piken [luo], mon. epämäär. pikar[luo], mon. määr. pikarna [luo])

1. (historia, sodankäynti) piikki

Etymologia

< ranskan samaa tarkoittava pique