pelko

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

pelko (1-D)

  1. tajuttavan uhkan tai vaaran aiheuttama hädän tai tuskan tunne
    Kun näin vastustajani, täytti pelko mieleni.
    Kansa pakeni pelon vallassa.
    Hän oli peloissaan keksinyt hätävalheen.
  2. (usein monikossa) huoli jonkin mahdollisesta toteutumisesta
    Pelot koronajuomisesta eivät toteutuneet. (Helsingin Sanomat)

Ääntäminen[muokkaa]

  • tavutus: pel‧ko

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

pelätä, pelättävä, pelkuri, pelonsekainen, pelottava

Yhdyssanat[muokkaa]

elämänpelko, ihmispelko, jumalanpelko, koulupelko, kuolemanpelko, lentopelko, muukalaispelko, pelkotila, pelontunne, pimeänpelko

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • pelko Kielitoimiston sanakirjassa