uhka

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

uhka (10)

  1. todettavissa oleva jonkun tai jonkin tuoma pelko tai pelättävissä olevan vaaran tuntemus tai todellinen vaara

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈuhkɑ/
  • tavutus: uh‧ka

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi uhka uhkat
genetiivi uhkan uhkien
(uhkain)
partitiivi uhkaa uhkia
akkusatiivi uhka;
uhkan
uhkat
sisäpaikallissijat
inessiivi uhkassa uhkissa
elatiivi uhkasta uhkista
illatiivi uhkaan uhkiin
ulkopaikallissijat
adessiivi uhkalla uhkilla
ablatiivi uhkalta uhkilta
allatiivi uhkalle uhkille
muut sijamuodot
essiivi uhkana uhkina
translatiivi uhkaksi uhkiksi
abessiivi uhkatta uhkitta
instruktiivi uhkin
komitatiivi uhkine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo uhka-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

hyökkäysuhka, sodanuhka, uhka-arvio, uhkakerroin, uhkakuva, uhkapeli, uhkapeluri, uhkarohkea, uhkarohkeus, uhkasakko, uhkavaatimus, uhkayritys

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • uhka Kielitoimiston sanakirjassa
  • uhka Tieteen termipankissa
  • uhka Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. 5. painos. Helsinki: WSOY, 2011.