pelottaa

Suomi

Verbi

pelottaa (53-C) (taivutus[luo])

1. synnyttää pelontunteita, aiheuttaa pelontunteita

   Pelottaako Martti sinua?

2. pelätä jotakin

   Martti pelottaa minua. = Minä pelkään Marttia.

3. karkottaa, häätää, hätistellä

   pelottaa variksia

Ääntäminen

• IPA: /ˈpelot̪ːɑːˣ/
• tavutus: pe‧lot‧taa

Etymologia

• substantiivi pelko (heikko vokaalivartalo pelo- + pääte -ttaa)

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: pelottava
• substantiivit: pelote, pelotin, pelotus
• verbit: pelotella

Aiheesta muualla

• pelottaa Kielitoimiston sanakirjassa
• Artikkelit 921, 1211 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa