mitta

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

mitta (9-C) (monikko mitat)

  1. jokin suureen arvo tai mittauksen tulos
    Kappa on vanha mitta.
    Ota mitat tuosta ovesta.
  2. jokin laite, jolla voi mitata tai joka määrittää jonkin mittayksikön
    Onko sinulla metrin mittaa?
    Kyynärästä mittayksikkönä on luovuttu, mutta kyynäräkeppiä käytetään yhä.
    Sanonta ”Porvoon mitalla” johtuu siitä, että porvoolainen kruununvouti keräsi aikoinaan verot käyttämällä liian isoa mittaa.
  3. (matematiikka) joukkofunktio, joka liittää luvun annetun joukon osajoukkoon
    Diracin mitta on mitta, joka saa yhdellä lähtöjoukkonsa alkiolla arvon 1, ja muilla arvon 0.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈmit̪ːɑ]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi mitta mitat
genetiivi mitan mittojen
(mittain)
partitiivi mittaa mittoja
akkusatiivi mitta; mitan mitat
Sisäpaikallissijat
inessiivi mitassa mitoissa
elatiivi mitasta mitoista
illatiivi mittaan mittoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi mitalla mitoilla
ablatiivi mitalta mitoilta
allatiivi mitalle mitoille
Muut
essiivi mittana mittoina
translatiivi mitaksi mitoiksi
abessiivi mitatta mitoitta
instruktiivi mitoin
komitatiivi mittoine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Idiomit[muokkaa]

  • mitta on täysi – (henkilö) ei enää siedä jotain (ärsyttävää toimintaa tms.)