vero

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Wikipedia
Katso myös artikkeli Vero Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

vero (1)

  1. valtion, kunnan tai muun sellaisen yhteisön, jolla on lain suoma oikeus kantaa veroja, perimä osuus tuloista tai omaisuudesta

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vero verot luo
genetiivi veron luo verojen luo
partitiivi veroa luo veroja luo
akkusatiivi vero; veron luo verot luo
sisäpaikallissijat
inessiivi verossa luo veroissa
elatiivi verosta luo veroista
illatiivi veroon luo veroihin luo
ulkopaikallissijat
adessiivi verolla luo veroilla
ablatiivi verolta luo veroilta
allatiivi verolle luo veroille
muut sijamuodot
essiivi verona luo veroina luo
translatiivi veroksi luo veroiksi
abessiivi verotta veroitta
instruktiivi veroin
komitatiivi veroine-
+ omistusliite luo

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

ajoneuvovero, ansiotulovero, arpajaisvero, arvonlisävero, autovero, ennakkovero, huvivero, kiinteistövero, kirkollisvero, koiravero, kunnallisvero, lahjavero, leimavero, liikevaihtovero, lisävero, lähdevero, perintövero, puoluevero, pääomatulovero, rantavero, subjektivero, tievero, tulovero, valmistevero, varainsiirtovero, veroennakko, verokertymä, verolautakunta, veronkanto, veronkierto, veronkoonti, veronmaksaja, veronmaksu, veronpalautus, verosuunnittelu, verovarat, verovelka, verovelvollinen, verovelvollisuus, veroyksikkö, veroäyri

Aiheesta muualla[muokkaa]

Espanja[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

vero m., vera f. (monikko veros m. luo, veras f.)

  1. (vanhentunut) tosi, todellinen

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Esperanto[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vero (yksikön akkusatiivi veron; monikko veroj, monikon akkusatiivi verojn)

  1. totuus

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: [ˈveː.ro]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Italia[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

vero m., vera f. (monikko veri m., vere f.)

  1. tosi, todellinen, oikea, aito
    È stato un vero colpo di fortuna. - Se oli todellinen onnenpotku.
    Lui è un vero amore! - Hän on oikea kullanmuru!
    Non è vero! - Ei ole totta!
    Sei stata tu, vero? - Se olit sinä, eikö totta?
    Questo anello è di oro vero. - Tämä sormus on aitoa kultaa.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈve.ro/

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Latina[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

vērō

  1. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin datiivimuoto sanasta vērus
  2. (taivutusmuoto) yksikön maskuliinin ablatiivimuoto sanasta vērus
  3. (taivutusmuoto) yksikön neutrin datiivimuoto sanasta vērus
  4. (taivutusmuoto) yksikön neutrin ablatiivimuoto sanasta vērus