aito

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

aito (1-F) (komparatiivi aidompi, superlatiivi aidoin) (taivutus[luo])

  1. sellainen, joka on alkuperältään varma, vääristelemätön, väärentämätön; oikea
    Aidot timantit ovat tavoiteltuja.
    Asiantuntijat pitävät teosta aitona.
    Hänen hymynsä on aito ja teeskentelemätön.
    Aito kaviaari on kallista herkkua.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈɑi̯t̪o/
  • tavutus: ai‧to

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

aitoamaryllis, aitokaksisirkkaiset, aitokaneli, aitokissanminttu, aitoluri, aitosuomalainen, aitosuomalaisuus, aitosyöpä, epäaito

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • aito Kielitoimiston sanakirjassa