totuus

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

totuus (40)

  1. niiden väitteiden yhteinen ominaisuus, jotka kuvaavat eli esittävät asian oikein ja todellisuuden mukaisesti; myös tällaisen väitteen sisältämän lauseen sisällys
    Ihmisellä on erikoinen kyky tunnistaa totuus.
    Totuuden kieltäminen muodostuu usein työlääksi.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈt̪ot̪uːs/
  • tavutus: to‧tuus

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi totuus totuudet
genetiivi totuuden totuuksien
partitiivi totuutta totuuksia
akkusatiivi totuus;
totuuden
totuudet
sisäpaikallissijat
inessiivi totuudessa totuuksissa
elatiivi totuudesta totuuksista
illatiivi totuuteen totuuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi totuudella totuuksilla
ablatiivi totuudelta totuuksilta
allatiivi totuudelle totuuksille
muut sijamuodot
essiivi totuutena totuuksina
translatiivi totuudeksi totuuksiksi
abessiivi totuudetta totuuksitta
instruktiivi totuuksin
komitatiivi totuuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo totuude-
vahva vartalo totuute-
konsonantti-
vartalo
totuut-

Etymologia[muokkaa]

sanan tosi vartalosta tot- ja suffiksista -uus

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Vastakohdat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

totuudenrakkaus, totuudentorvi, totuusarvo, totuusvaatimus, totuusvakuutus, totuudenvastainen

Idiomit[muokkaa]

Sanonnat
  • eksyä totuuden tieltä - langeta syntiin
  • pysyä totuuden tiellä - elää hurskaasti

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • totuus Kielitoimiston sanakirjassa
  • totuus Tieteen termipankissa