totuus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]totuus (40)
- niiden väitteiden yhteinen ominaisuus, jotka kuvaavat eli esittävät asian oikein ja todellisuuden mukaisesti; myös tällaisen väitteen sisältämän lauseen sisällys
- Ihmisellä on erikoinen kyky tunnistaa totuus.
- Totuuden kieltäminen muodostuu usein työlääksi.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈt̪ot̪uːs/
- tavutus: to‧tuus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | totuus | totuudet |
| genetiivi | totuuden | totuuksien |
| partitiivi | totuutta | totuuksia |
| akkusatiivi | totuus; totuuden |
totuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | totuudessa | totuuksissa |
| elatiivi | totuudesta | totuuksista |
| illatiivi | totuuteen | totuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | totuudella | totuuksilla |
| ablatiivi | totuudelta | totuuksilta |
| allatiivi | totuudelle | totuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | totuutena | totuuksina |
| translatiivi | totuudeksi | totuuksiksi |
| abessiivi | totuudetta | totuuksitta |
| instruktiivi | – | totuuksin |
| komitatiivi | – | totuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | totuude- | |
| vahva vartalo | totuute- | |
| konsonantti- vartalo |
totuut- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. niiden väitteiden yhteinen ominaisuus, jotka kuvaavat eli esittävät asian oikein ja todellisuuden mukaisesti
Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: totuudellinen
Yhdyssanat
[muokkaa]epätotuus, puolitotuus, totuudenpuhuja, totuudenrakkaus, totuudentorvi, totuudenvastainen, totuusarvo, totuusvaatimus, totuusvakuutus
Sanaliitot
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]- Sanonnat
- eksyä totuuden tieltä - langeta syntiin
- pysyä totuuden tiellä - elää hurskaasti