kyynärä
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]kyynärä (10)
- vanha pituusyksikkö, joka vastaa ihmisen kyynärvarren ja oikaistujen sormien yhteismittaa; Suomessa käytetty, alkujaan ruotsalainen Tukholman kyynärä oli noin 0,594 metriä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkyːnæræ/
- tavutus: kyy‧nä‧rä
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kyynärä | kyynärät |
| genetiivi | kyynärän | kyynärien (kyynäräin) |
| partitiivi | kyynärää | kyynäriä |
| akkusatiivi | kyynärä; kyynärän |
kyynärät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kyynärässä | kyynärissä |
| elatiivi | kyynärästä | kyynäristä |
| illatiivi | kyynärään | kyynäriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kyynärällä | kyynärillä |
| ablatiivi | kyynärältä | kyynäriltä |
| allatiivi | kyynärälle | kyynärille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kyynäränä | kyynärinä |
| translatiivi | kyynäräksi | kyynäriksi |
| abessiivi | kyynärättä | kyynärittä |
| instruktiivi | – | kyynärin |
| komitatiivi | – | kyynärine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kyynärä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]- uralilaisesta tai suomalais-ugrilaisesta kantakielestä[1]
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Alakäsitteet
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kyynärä Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kulonen, Ulla-Maija. Sydämestä syöpään, kalvosta keuhkoon. Suomen lääketieteellisen sanaston etymologiaa. Lääketieteellinen aikakauskirja Duodecim. 1995 (23). (Verkkoversio. Viitattu 8.7.2012.)