kuori
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kuori (26)
- ympäröivä yhtenäinen kerros
- Tässä leivässä on kova kuori.
- Munan kuoren voi rikkoa napauttamalla sitä terävästi astian reunaan.
- Greipissä on paksut kuoret.
- Maapallon kuoressa on runsaasti nikkeliä.
- Männyn kuori on rosoinen.
- (biologia) eräiden nilviäisten kalkista ympärilleen muodostama suojarakennelma
- eräiden laitteiden suojaava tai koossa pitävä päällys
- Haluaisin kännykkään värikkäät kuoret.
- nesteen pinnalle hyytyvä kerros, kalvo.
- Jäähtyneen kastikkeen päälle voi syntyä kuori, joka häviää, kun kastike taas lämmitetään.
- kirjekuori
- (fysiikka) atomin elektronikuori
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkuo̯ri/
- tavutus: kuo‧ri
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuori | kuoret |
genetiivi | kuoren | kuorten kuorien |
partitiivi | kuorta | kuoria |
akkusatiivi | kuori; kuoren |
kuoret |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuoressa | kuorissa |
elatiivi | kuoresta | kuorista |
illatiivi | kuoreen | kuoriin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuorella | kuorilla |
ablatiivi | kuorelta | kuorilta |
allatiivi | kuorelle | kuorille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuorena | kuorina |
translatiivi | kuoreksi | kuoriksi |
abessiivi | kuoretta | kuoritta |
instruktiivi | – | kuorin |
komitatiivi | – | kuorine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuore- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kuor- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]
|
|
Ks. kirjekuori |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Johdokset
[muokkaa]- adjektiivit: kuorellinen, -kuorinen
- substantiivit: kuoriainen, kuorike, kuorikko, kuoriminen, kuorimo, kuorinta
- verbit: kuorettua, kuoria, kuorittaa, kuoriutua
Yhdyssanat
[muokkaa]aivokuori, appelsiininkuori, elektronikuori, ensipäivänkuori, ikkunakirjekuori, ikkunakuori, kanelinkuori, kiinankuori, kirjekuori, kitiinikuori, koontikuori, kotilonkuori, kuorihumus, kuorikerros, kuorilaatta, kuorilevy, kuorimittari, kuorioksastus, kuoriperuna, kuoripolte, kuoriprosentti, kuorirakenne, kuorirauhanen, kuoririutta, kuoriseula, kuorisora, kuorisyöpä, kuorivarrennus, kuoriämpäri, kuoriäyriäiset, leivänkuori, lepänkuori, maankuori, makkarankuori, munankuori, munankuoriposliini, näkinkuori, perunankuori, petäjänkuori, pomeranssinkuori, puunkuori, pähkinänkuori, siemenkuori, simpukankuori, sipulinkuori, sitruunankuori, taconkuori, taikinakuori, teräskuori, ulkokuori
Idiomit
[muokkaa]- olla puun ja kuoren välissä
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuori Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]kuori (5)
- (arkkitehtuuri) kirkkorakennuksen sisäpäädyn osa, jossa sijaitsee alttari ja josta jumalanpalvelus johdetaan; alun perin kuoron paikka kirkossa
- Alttari on kuorissa.
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kuori | kuorit |
genetiivi | kuorin | kuorien (kuorein) |
partitiivi | kuoria | kuoreja |
akkusatiivi | kuori; kuorin |
kuorit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kuorissa | kuoreissa |
elatiivi | kuorista | kuoreista |
illatiivi | kuoriin | kuoreihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kuorilla | kuoreilla |
ablatiivi | kuorilta | kuoreilta |
allatiivi | kuorille | kuoreille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kuorina | kuoreina |
translatiivi | kuoriksi | kuoreiksi |
abessiivi | kuoritta | kuoreitta |
instruktiivi | – | kuorein |
komitatiivi | – | kuoreine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kuori- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Synonyymit
[muokkaa]- (kirkon osa) presbyteerio, sanktuaario
Yhdyssanat
[muokkaa]kuoripoika, kuorilehteri, kuoriaita, kuoriaitaus
Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuori Kielitoimiston sanakirjassa
Verbi
[muokkaa]kuori
- (taivutusmuoto) aktiivin indikatiivin preesensin konnegaatiomuoto verbistä kuoria
- (taivutusmuoto) indikatiivin imperfektin yksikön 3. persoonan muoto verbistä kuoria
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä kuoria
- (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan konnegaatiomuoto verbistä kuoria
- Suomen sanat
- Suomen kielen substantiivit
- Suomen kielen käänteissanakirja
- Suomen kielen 26. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen kaksitavuiset sanat
- Suomen huomiota kaipaavat sivut
- Suomen kielen 5. taivutustyypin sanat
- Suomen kielen lainat latinasta
- Suomen verbien taivutusmuodot
- Suomen kielen homonyymit
- Suomen kielen nilviäisten anatomian sanasto
- Suomen kielen arkkitehtuurin sanasto