maankuori
Suomi
[muokkaa]
Substantiivi
[muokkaa]
- (geomorfologia) Maan vaippaa ympäröivä kiinteä kivikerros, joka on jakautunut litosfäärilaattoihin
- Maankuorta on myös merten alla.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈmɑːnˌkuo̯ri/
- tavutus: maan‧kuo‧ri
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | maankuori | maankuoret |
| genetiivi | maankuoren | maankuorten maankuorien |
| partitiivi | maankuorta | maankuoria |
| akkusatiivi | maankuori; maankuoren |
maankuoret |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | maankuoressa | maankuorissa |
| elatiivi | maankuoresta | maankuorista |
| illatiivi | maankuoreen | maankuoriin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | maankuorella | maankuorilla |
| ablatiivi | maankuorelta | maankuorilta |
| allatiivi | maankuorelle | maankuorille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | maankuorena | maankuorina |
| translatiivi | maankuoreksi | maankuoriksi |
| abessiivi | maankuoretta | maankuoritta |
| instruktiivi | – | maankuorin |
| komitatiivi | – | maankuorine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | maankuore- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
maankuor- | |
Etymologia
[muokkaa]yhdyssana osista maa (genetiivi) ja kuori
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]Viitteet
[muokkaa]- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 26