manner
 |
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
manner (49)
- (maantiede) mannermaa t. suuri yhtenäinen maa-alue meren keskellä, vrt. saari ja maanosa
- Soudimme saaresta mantereelle.
- Afrikka on manner.
- Afrikan mantereen eteläisin kaupunki on nimeltään Kapkaupunki.
- Australian mannerta koettelee kesäisin kuivuus.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmɑnːer/
- tavutus: man‧ner
Taivutus[muokkaa]
Etymologia[muokkaa]
Johdos samasta kantasanasta kuin esim. mantu.[1]
Käännökset[muokkaa]
1. mannermaa t. suuri yhtenäinen maa-alue meren keskellä
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Alakäsitteet[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: mantereinen, mannermainen
Yhdyssanat[muokkaa]
Etelämanner, Manner-Eurooppa, mannerilmasto, mannerjalusta, mannerjää, mannerlaatta, mannermaa, mannerrinne, mannervaltio
Aiheesta muualla[muokkaa]
- manner Kielitoimiston sanakirjassa
Englanti[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
manner (monikko manners)
- tapa, käytös
- maneeri
- tyyli
- (monikossa) käytöstavat
Liittyvät sanat[muokkaa]
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.