manner

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Männer


Wikipedia
Katso myös artikkeli Manner Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manner (49)

  1. (maantiede) suuri yhtenäinen maa-alue meren keskellä, vrt. saari ja maanosa
    Afrikka on manner.
    Afrikan mantereen eteläisin kaupunki on nimeltään Kapkaupunki.
    Australian mannerta koettelee kesäisin kuivuus.

Taivutus[muokkaa]

  • Eräissä sijamuodoissa sanan taivutus on tyypin 32 tai 48 kaltainen.
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi manner,
mantere
manteret,
mantereet
genetiivi manteren,
mantereen
mannerten,
manterien,
mantereiden,
mantereitten
partitiivi mannerta,
manteretta
manteria,
mantereita
akkusatiivi manner,
mantere; manteren,
mantereen
manteret,
mantereet
sisäpaikallissijat
inessiivi manteressa,
mantereessa
manterissa,
mantereissa
elatiivi manteresta,
mantereesta
manterista,
mantereista
illatiivi mantereen,
mantereeseen
manteriin,
mantereisiin,
mantereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi manterella,
mantereella
manterilla,
mantereilla
ablatiivi manterelta,
mantereelta
manterilta,
mantereilta
allatiivi manterelle,
mantereelle
manterille,
mantereille
muut sijamuodot
essiivi manterena,
mantereena,
(mannerna)
manterina,
mantereina
translatiivi mantereksi,
mantereeksi
manteriksi,
mantereiksi
abessiivi manteretta,
mantereetta
manteritta,
mantereitta
instruktiivi manterin,
manterein
komitatiivi manterine-,
mantereine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Johdos samasta kantasanasta kuin esim. mantu.[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

Etelämanner, Manner-Eurooppa, mannerilmasto, mannerjalusta, mannerjää, mannerlaatta, mannermaa, mannerrinne, mannervaltio

Aiheesta muualla[muokkaa]

Englanti[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

manner (monikko manners)

  1. tapa, käytös
  2. maneeri
  3. tyyli
  4. (monikossa) käytöstavat

Viitteet[muokkaa]

  1. {{{Tekijä}}}: Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja R–Ö. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.