käytös

Kohteesta Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

käytös (39)[1]

  1. yksilön tai olion ominainen tai poikkeava menettely tai tapa toimia eri tilanteissa ja olosuhteissa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käytös käytökset
genetiivi käytöksen käytösten
käytöksien
partitiivi käytöstä käytöksiä
akkusatiivi käytös; käytöksen käytökset
sisäpaikallissijat
inessiivi käytöksessä käytöksissä
elatiivi käytöksestä käytöksistä
illatiivi käytökseen käytöksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi käytöksellä käytöksillä
ablatiivi käytökseltä käytöksiltä
allatiivi käytökselle käytöksille
muut sijamuodot
essiivi käytöksenä käytöksinä
translatiivi käytökseksi käytöksiksi
abessiivi käytöksettä käytöksittä
instruktiivi käytöksin
komitatiivi käytöksine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

käytösnumero, käytöstapa, väärinkäytös

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39