käytös
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]käytös (39)
- yksilön tai olion ominainen (tai poikkeava) menettely; tapa toimia sosiaalisesti eri tilanteissa ja olosuhteissa
- Suden aggressiivinen käytös johtui nälkiintymisestä.
- Lapsi oppii paljon aikuisten käytöksestä.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkæy̯t̪øs/
- tavutus: käy‧tös
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | käytös | käytökset |
| genetiivi | käytöksen | käytösten käytöksien |
| partitiivi | käytöstä | käytöksiä |
| akkusatiivi | käytös; käytöksen |
käytökset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | käytöksessä | käytöksissä |
| elatiivi | käytöksestä | käytöksistä |
| illatiivi | käytökseen | käytöksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | käytöksellä | käytöksillä |
| ablatiivi | käytökseltä | käytöksiltä |
| allatiivi | käytökselle | käytöksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | käytöksenä | käytöksinä |
| translatiivi | käytökseksi | käytöksiksi |
| abessiivi | käytöksettä | käytöksittä |
| instruktiivi | – | käytöksin |
| komitatiivi | – | käytöksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | käytökse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
käytös- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]käyttäytyminen, käyttäytyä, käytöksellinen, käytös-