Siirry sisältöön

käytös

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

käytös (39)[1]

  1. yksilön tai olion ominainen (tai poikkeava) menettely; tapa toimia sosiaalisesti eri tilanteissa ja olosuhteissa
    Suden aggressiivinen käytös johtui nälkiintymisestä.
    Lapsi oppii paljon aikuisten käytöksestä.

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkæy̯t̪øs/
  • tavutus: käy‧tös

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi käytös käytökset
genetiivi käytöksen käytösten
käytöksien
partitiivi käytöstä käytöksiä
akkusatiivi käytös;
käytöksen
käytökset
sisäpaikallissijat
inessiivi käytöksessä käytöksissä
elatiivi käytöksestä käytöksistä
illatiivi käytökseen käytöksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi käytöksellä käytöksillä
ablatiivi käytökseltä käytöksiltä
allatiivi käytökselle käytöksille
muut sijamuodot
essiivi käytöksenä käytöksinä
translatiivi käytökseksi käytöksiksi
abessiivi käytöksettä käytöksittä
instruktiivi käytöksin
komitatiivi käytöksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo käytökse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
käytös-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

käytösnumero, käytöstapa, väärinkäytös

Aiheesta muualla

[muokkaa]

Viitteet

[muokkaa]
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39