maneeri
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- kaavamainen, toistuva esitys-, kuvaus- tai tekotapa
- (arkikieltä) stereotyyppinen käytös
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈmɑneːri/
- tavutus: ma‧nee‧ri
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | maneeri | maneerit |
genetiivi | maneerin | maneerien maneereiden maneereitten |
partitiivi | maneeria | maneereita maneereja |
akkusatiivi | maneeri; maneerin |
maneerit |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | maneerissa | maneereissa |
elatiivi | maneerista | maneereista |
illatiivi | maneeriin | maneereihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | maneerilla | maneereilla |
ablatiivi | maneerilta | maneereilta |
allatiivi | maneerille | maneereille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | maneerina | maneereina |
translatiivi | maneeriksi | maneereiksi |
abessiivi | maneeritta | maneereitta |
instruktiivi | – | maneerein |
komitatiivi | – | maneereine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | maneeri- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Johdokset[muokkaa]
- adjektiivit: maneerimainen
- verbit: maneeristua
Aiheesta muualla[muokkaa]
- maneeri Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6