kara

Suomi

Substantiivi

kara (9)

1. omenan tai muun hedelmän kara eli siemenkota, joka jää jäljelle kun hedelmä syödään
2. lastuavan työstökoneen pääakseli, johon kiinnitetään terä tai työstettävä kappale ks. porankara, sorvinkara

   Hiomakoneen laikka pyörii karaan kiinnitettynä.

   Sorvin karaan kiinnitetään työstettävä kappale istukan välityksellä.

3. biljardipelin muunnelma, joka tunnetaan ehkä paremmin nimellä karamboli
4. pisteen tuottava lyönti em. biljardipelissä

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑrɑ/
• tavutus: ka‧ra

Käännökset

1. siemenkota

Ks. siemenkota

2. biljardin muunnelma

Ks. karamboli

Liittyvät sanat

karahka, kolmen vallin kara

Yhdyssanat

karamurskain, karapuu, karapylkkä, karapöytä, lukonkara, omenankara, porankara, sorvinkara, venttiilinkara

Aiheesta muualla

• kara Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

kara (9)

1. koskikara

Etymologia

itämerensuomalainen, onomatopoeettinen sana

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

koskikara

Esperanto

Adjektiivi

kara

1. kallis, rakas

Japani

Latinisointi

kara

1. rōmaji-transkriptio sanasta から

Kroatia

Substantiivi

kara

1. yksikön genetiivimuoto sanasta karo
2. monikon genetiivimuoto sanasta karo

Substantiivi

kara

1. yksikön genetiivimuoto sanasta kar

Verbi

kara

1. yksikön 3. persoonan preesens verbistä karati

Puola

Substantiivi

kara f.

1. rangaistus

   Kara śmierci – kuolemanrangaistus

Turkki

Adjektiivi

kara

1. musta

Substantiivi

kara -sı

1. manner
2. musta

Liittyvät sanat

• siyah
• toprak