bark

Albania

Substantiivi

bark

1. (anatomia) maha, mahalaukku

Englanti

puun kaarnaa

Substantiivi

bark (monikko barks)

1. puun kuori, parkki
2. kaarna
3. puunkuori
4. pursi, venho

Liittyvät sanat

• rind

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	barks
part. prees.	barking
imp. & part. perf.	barked

bark

1. haukkua

   My neighbour's dogs are barking all the time. - Naapurini koirat haukkuvat koko ajan.

Ääntäminen

• IPA: /bɑːk/

• Näin äännetään alueella: Yhdysvallat

Liittyvät sanat

• howl

Idiomit

• his bark is worse than his bite - ei haukkuva koira pure, hän ei ole niin kamala kuin miltä näyttää
• bark up the wrong tree - haukkua väärää puuta, erehtyä

Ruotsi

Substantiivi

bark yl. (2) (yks. määr. barken[luo], mon. epämäär. barkar[luo], mon. määr. barkarna[luo])

1. (kasvitiede) kaarna
2. (kasvitiede) puunkuori
3. (merenkulku) parkki

Liittyvät sanat

Yhdyssanat

• barkborre