parkki

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

parkki (5-A)

  1. puunkuori, erit. parkitsemiseen käytettävä kuivattu puunkuori
    Pajuista kiskotaan parkitsemisessa tarvittavaa parkkia.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈpɑrkːi/
  • tavutus: park‧ki

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi parkki parkit
genetiivi parkin parkkien
partitiivi parkkia parkkeja
akkusatiivi parkki;
parkin
parkit
sisäpaikallissijat
inessiivi parkissa parkeissa
elatiivi parkista parkeista
illatiivi parkkiin parkkeihin
ulkopaikallissijat
adessiivi parkilla parkeilla
ablatiivi parkilta parkeilta
allatiivi parkille parkeille
muut sijamuodot
essiivi parkkina parkkeina
translatiivi parkiksi parkeiksi
abessiivi parkitta parkeitta
instruktiivi parkein
komitatiivi parkkeine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

parkkiaine, parkkihappo, parkkiliuos, parkkinahka,

Wikipedia
Katso artikkeli Parkki Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi[muokkaa]

parkki (5-A)

  1. (merenkulku) parkkilaiva

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

parkkikuunari, parkkilaiva,

Substantiivi[muokkaa]

parkki (5-A)

  1. (kala) pasuri

Käännökset[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

parkki (5-A)

  1. (arkikieltä) pysäköinti, parkkeeraus; pysäköintipaikka, parkkipaikka
    olla parkissa, ajaa parkkiin

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Yhdyssanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • parkki Kielitoimiston sanakirjassa
  • parkki Tieteen termipankissa