kaveri

Suomi[muokkaa]

kaveri

puhuttelu miespuolisen us. vieraan henkilön huomion kiinnittämiseksi
Hei, kaveri! Kuinka pääsee assalle?

Kaveri, vippaa vitonen!

kaveri (6)

ystävä, toveri
Olen saanut jo paljon kavereita.

Hän on paras kaverini.

Lapsi tarvitsee kavereita.
heppu, veikko, miespuolinen tyyppi, äijä (nuorisoslangia), kundi
Kuka tuo kaveri on?

Hän on erittäin fiksu kaveri.

Kaveri leveilee autollaan.
(murteellinen) seurustelukumppani, etenkin poikaystävä
Ei me enää olla yhdessä. Mulla on jo uus kaveri.
(urheiluslangia) vastustaja; vastustava joukkue
Kaveri oli parempi.

Kaveri pelasi paremmin.

Kaverin puolustuspeli oli tiivistä.

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kaveri	kaverit
genetiivi	kaverin	kaverien kavereiden kavereitten
partitiivi	kaveria	kavereita kavereja
akkusatiivi	kaveri; kaverin	kaverit
sisäpaikallissijat
inessiivi	kaverissa	kavereissa
elatiivi	kaverista	kavereista
illatiivi	kaveriin	kavereihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kaverilla	kavereilla
ablatiivi	kaverilta	kavereilta
allatiivi	kaverille	kavereille
muut sijamuodot
essiivi	kaverina	kavereina
translatiivi	kaveriksi	kavereiksi
abessiivi	kaveritta	kavereitta
instruktiivi	–	kaverein
komitatiivi	–	kavereine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	kaveri-
heikko vartalo	-
vahva vartalo	-
konsonantti- vartalo	-

(merkitykseen ystävä) Sana kaveri ei ole yhtä "syvällinen" kuin ystävä: ihmisellä voi olla sydänystävä, mutta ei *sydänkaveria; miehellä voidaan sanoa olevan paljon hyviä kavereita, muttei yhtään todellista ystävää; naisilla usein päinvastoin jne.

Sanan alkuperästä on kolme teoriaa: Se on joko
1. kontaminaatio, sulauma sanoista kamraatti ja toveri,
2. laina jiddišin sanasta חבֿר (khaver), joka puolestaan on suoralaina hepreasta tai
3. laina slaavilaisesta sanasta говорить (govorit, ’puhua’), josta olisi ensin muodostettu slangiverbi kaveerata ja tästä substantiivi kaveri, ’puhekumppani’.

1. ystävä

2. heppu, mies