ystävä

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ystävä (10)[1]

  1. se jonka suhteen vallitsee molemminpuolinen mieltymys ja luottamus
    läheinen ystävä
    lapsuudenaikainen ystäväni
    Koira on ihmisen paras ystävä.
    maamme liittolaiset ja ystävät
  2. jonkin arvostaja ja harrastaja tai sympatisoija
    hyvän ruoan ystävä
    Viron ystävä

Ääntäminen[muokkaa]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ystävä ystävät
genetiivi ystävän ystävien
(ystäväin)
partitiivi ystävää ystäviä
akkusatiivi ystävä;
ystävän
ystävät
sisäpaikallissijat
inessiivi ystävässä ystävissä
elatiivi ystävästä ystävistä
illatiivi ystävään ystäviin
ulkopaikallissijat
adessiivi ystävällä ystävillä
ablatiivi ystävältä ystäviltä
allatiivi ystävälle ystäville
muut sijamuodot
essiivi ystävänä ystävinä
translatiivi ystäväksi ystäviksi
abessiivi ystävättä ystävittä
instruktiivi ystävin
komitatiivi ystävine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

helluntaiystävä, henkiystävä, kirjeystävä, lapsuudenystävä, luonnonystävä, miesystävä, naisystävä, nuoruudenystävä, perheystävä, poikaystävä, sydänystävä, tyttöystävä, ystävänpalvelus, ystävänpäivä, ystäväpalvelu, ystäväpiiri

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10