kamu
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kamu (1)
- (puhekieltä) kaveri
- Oot mun paras kamu.
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkɑmu/
- tavutus: ka‧mu
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kamu | kamut |
| genetiivi | kamun | kamujen |
| partitiivi | kamua | kamuja |
| akkusatiivi | kamu; kamun |
kamut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kamussa | kamuissa |
| elatiivi | kamusta | kamuista |
| illatiivi | kamuun | kamuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kamulla | kamuilla |
| ablatiivi | kamulta | kamuilta |
| allatiivi | kamulle | kamuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kamuna | kamuina |
| translatiivi | kamuksi | kamuiksi |
| abessiivi | kamutta | kamuitta |
| instruktiivi | – | kamuin |
| komitatiivi | – | kamuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kamu- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kamu Kielitoimiston sanakirjassa
Indonesia
[muokkaa]Pronomini
[muokkaa]kamu
- sinä (tuttavallinen)