vastustaja

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

vastustaja (10)[1]

  1. henkilö, joka vastustaa jotakin (erityisesti politiikassa), vastaan olija
  2. useissa urheilulajeissa vastakkainen puoli

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋɑst̪usˌt̪ɑjɑ/
  • tavutus: vas‧tus‧ta‧ja

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vastustaja vastustajat
genetiivi vastustajan vastustajien
(vastustajain)
partitiivi vastustajaa vastustajia
akkusatiivi vastustaja;
vastustajan
vastustajat
sisäpaikallissijat
inessiivi vastustajassa vastustajissa
elatiivi vastustajasta vastustajista
illatiivi vastustajaan vastustajiin
ulkopaikallissijat
adessiivi vastustajalla vastustajilla
ablatiivi vastustajalta vastustajilta
allatiivi vastustajalle vastustajille
muut sijamuodot
essiivi vastustajana vastustajina
translatiivi vastustajaksi vastustajiksi
abessiivi vastustajatta vastustajitta
instruktiivi vastustajin
komitatiivi vastustajine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vastustaja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

Viitteet[muokkaa]

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10