vastustaja
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
- henkilö, joka vastustaa jotakin (erityisesti politiikassa), vastaan olija
- useissa urheilulajeissa vastakkainen puoli
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈʋɑst̪usˌt̪ɑjɑ/
- tavutus: vas‧tus‧ta‧ja
Taivutus[muokkaa]
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | vastustaja | vastustajat |
genetiivi | vastustajan | vastustajien (vastustajain) |
partitiivi | vastustajaa | vastustajia |
akkusatiivi | vastustaja; vastustajan |
vastustajat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | vastustajassa | vastustajissa |
elatiivi | vastustajasta | vastustajista |
illatiivi | vastustajaan | vastustajiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | vastustajalla | vastustajilla |
ablatiivi | vastustajalta | vastustajilta |
allatiivi | vastustajalle | vastustajille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | vastustajana | vastustajina |
translatiivi | vastustajaksi | vastustajiksi |
abessiivi | vastustajatta | vastustajitta |
instruktiivi | – | vastustajin |
komitatiivi | – | vastustajine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | vastustaja- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset[muokkaa]
1. vastaan olija
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- vastustaja Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 10