kaiku

Kohteesta Wikisanakirja
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Wikipedia
Katso artikkeli Kaiku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kaiku (1-D)

  1. (akustiikka, fysiikka) äänen tai sähkömagneettisen säteilyn heijastuma
  2. (arkikieltä) kaikuluotain

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaiku kaiut
genetiivi kaiun kaikujen
partitiivi kaikua kaikuja
akkusatiivi kaiku; kaiun kaiut
sisäpaikallissijat
inessiivi kaiussa kaiuissa
elatiivi kaiusta kaiuista
illatiivi kaikuun kaikuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaiulla kaiuilla
ablatiivi kaiulta kaiuilta
allatiivi kaiulle kaiuille
muut sijamuodot
essiivi kaikuna kaikuina
translatiivi kaiuksi kaiuiksi
abessiivi kaiutta kaiuitta
instruktiivi kaiuin
komitatiivi kaikuine-
+ omistusliite

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

jousikaiku, jälkikaiku, kaikukammio, kaikukartoitus, kaikukoppa, kaikukuvaus, kaikulaite, kaikuluotain, kaikuluotaus, kaikupohja, kaikusuppilo, kaikutausta, kaikututkimus, vastakaiku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kaiku Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaiku Tieteen termipankissa