Siirry sisältöön

kaiku

Wikisanakirjasta
Wikipedia
Katso artikkeli Kaiku Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi

[muokkaa]

Substantiivi

[muokkaa]

kaiku (1-D)

  1. (akustiikka, fysiikka) äänen tai sähkömagneettisen säteilyn heijastuma
  2. (arkikieltä) kaikuluotain

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈkɑi̯ku/
  • tavutus: kai‧ku

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kaiku kaiut
genetiivi kaiun kaikujen
partitiivi kaikua kaikuja
akkusatiivi kaiku;
kaiun
kaiut
sisäpaikallissijat
inessiivi kaiussa kaiuissa
elatiivi kaiusta kaiuista
illatiivi kaikuun kaikuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kaiulla kaiuilla
ablatiivi kaiulta kaiuilta
allatiivi kaiulle kaiuille
muut sijamuodot
essiivi kaikuna kaikuina
translatiivi kaiuksi kaiuiksi
abessiivi kaiutta kaiuitta
instruktiivi kaiuin
komitatiivi kaikuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kaiu-
vahva vartalo kaiku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

jousikaiku, jälkikaiku, kaikukammio, kaikukartoitus, kaikukoppa, kaikukuvaus, kaikulaite, kaikuluotain, kaikuluotaus, kaikupohja, kaikusuppilo, kaikutausta, kaikututkimus, vastakaiku

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • kaiku Kielitoimiston sanakirjassa
  • kaiku Tieteen termipankissa