kaikuminen
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]kaikuminen
- äänen, myös muodollisesti sähkömagneettisen säteilyn, heijastuminen
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kaikuminen | kaikumiset |
| genetiivi | kaikumisen | kaikumisten kaikumisien |
| partitiivi | kaikumista | kaikumisia |
| akkusatiivi | kaikuminen; kaikumisen |
kaikumiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kaikumisessa | kaikumisissa |
| elatiivi | kaikumisesta | kaikumisista |
| illatiivi | kaikumiseen | kaikumisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kaikumisella | kaikumisilla |
| ablatiivi | kaikumiselta | kaikumisilta |
| allatiivi | kaikumiselle | kaikumisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kaikumisena (kaikumisna) |
kaikumisina |
| translatiivi | kaikumiseksi | kaikumisiksi |
| abessiivi | kaikumisetta | kaikumisitta |
| instruktiivi | – | kaikumisin |
| komitatiivi | – | kaikumisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kaikumise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kaikumis- | |