ainoa

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

ainoa (15) (ei vertailuasteita)

  1. ilman muita oleva, pelkkä

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi ainoa ainoat
genetiivi ainoan ainoiden
ainoitten
(ainoain)
partitiivi ainoaa
ainoata
ainoita
akkusatiivi ainoa; ainoan ainoat
Sisäpaikallissijat
inessiivi ainoassa ainoissa
elatiivi ainoasta ainoista
illatiivi ainoaan ainoisiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi ainoalla ainoilla
ablatiivi ainoalta ainoilta
allatiivi ainoalle ainoille
Muut
essiivi ainoana ainoina
translatiivi ainoaksi ainoiksi
abessiivi (ainoatta) ainoitta
instruktiivi ainoin
komitatiivi ainoine

Käännökset[muokkaa]