Siirry sisältöön

ainoa

Wikisanakirjasta

Suomi

[muokkaa]

Adjektiivi

[muokkaa]

ainoa (15) (ei vertailuasteita)

  1. ilman muita oleva, pelkkä

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈɑi̯noɑ/
  • tavutus: ai‧no‧a

Taivutus

[muokkaa]
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ainoa ainoat
genetiivi ainoan ainoiden
ainoitten
(ainoain)
partitiivi ainoaa
ainoata
ainoita
akkusatiivi ainoa;
ainoan
ainoat
sisäpaikallissijat
inessiivi ainoassa ainoissa
elatiivi ainoasta ainoista
illatiivi ainoaan ainoisiin
ulkopaikallissijat
adessiivi ainoalla ainoilla
ablatiivi ainoalta ainoilta
allatiivi ainoalle ainoille
muut sijamuodot
essiivi ainoana ainoina
translatiivi ainoaksi ainoiksi
abessiivi ainoatta ainoitta
instruktiivi ainoin
komitatiivi ainoine
vartalot
vokaalivartalo ainoa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]
Rinnakkaismuodot
[muokkaa]
Johdokset
[muokkaa]
Yhdyssanat
[muokkaa]

jok'ainoa

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • ainoa Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 620 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa