aino
Ulkoasu
Katso myös: Aino |
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]aino (1)
- (rinnakkainen kirjoitusasu sanasta ainu) ainun kieli
- (rinnakkainen kirjoitusasu sanasta ainu), ainut, kansa Pohjois-Japanissa
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: [ˈɑ̝i̯.no̞]
- tavutus: ai‧no
Taivutus
[muokkaa]Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | aino | ainot |
genetiivi | ainon | ainojen |
partitiivi | ainoa | ainoja |
akkusatiivi | aino; ainon |
ainot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | ainossa | ainoissa |
elatiivi | ainosta | ainoista |
illatiivi | ainoon | ainoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | ainolla | ainoilla |
ablatiivi | ainolta | ainoilta |
allatiivi | ainolle | ainoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | ainona | ainoina |
translatiivi | ainoksi | ainoiksi |
abessiivi | ainotta | ainoitta |
instruktiivi | – | ainoin |
komitatiivi | – | ainoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | aino- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
[muokkaa]1. kieli
Ks. ainu |
2. kansa
Ks. ainu |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- aino Kielitoimiston sanakirjassa