ainokainen
Suomi[muokkaa]
Adjektiivi[muokkaa]
ainokainen
- ainoa lajissaan
- Ainokainen ystäväin olet Sa vain.
- Sanon vain ainokaisen kerran, eikä siitä enää puhuta.
Substantiivi[muokkaa]
ainokainen (38)
- jkn ensiarvoisen tärkeä ja harvinainen
- Filatelistit eivät hevin luovu ainokaisestaan.
- vanhempiensa ainut lapsi
- Siinä ainokaisemme köllöttää tyytyväisenä.
- (ohjelmointi) eräs suomenkielinen nimitys singleton-objektille
- Koska Scalassa mikään ei ole static, factory-metodi toteutetaan luokkaan liittyvän singleton-olion ("ainokaisen") metodina. Näin käytettyä "ainokaista" kutsutaan Scala-jargonissa nimellä companion object, "kumppaniolio", "seuralaisolio". (HY / Ohjelmointitekniikka (Scala) / Arto Wikla 2010)
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈɑi̯noˌkɑi̯nen/
- tavutus: ai‧no‧kai‧nen
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ainokainen | ainokaiset |
| genetiivi | ainokaisen | ainokaisten ainokaisien |
| partitiivi | ainokaista | ainokaisia |
| akkusatiivi | ainokainen; ainokaisen |
ainokaiset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ainokaisessa | ainokaisissa |
| elatiivi | ainokaisesta | ainokaisista |
| illatiivi | ainokaiseen | ainokaisiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ainokaisella | ainokaisilla |
| ablatiivi | ainokaiselta | ainokaisilta |
| allatiivi | ainokaiselle | ainokaisille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ainokaisena (ainokaisna) |
ainokaisina |
| translatiivi | ainokaiseksi | ainokaisiksi |
| abessiivi | ainokaisetta | ainokaisitta |
| instruktiivi | – | ainokaisin |
| komitatiivi | – | ainokaisine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ainokaise- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
ainokais- | |
Käännökset[muokkaa]
2. ainoa lapsi
|
|
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ainokainen Kielitoimiston sanakirjassa