ainut

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adjektiivi[muokkaa]

ainut (44) (ei vertailuasteita)

  1. ainoa
    Laatikossa ei ollut yhtä ainutta ehjää sukkaa.

Taivutus[muokkaa]

Taivutus 
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi ainut
genetiivi
partitiivi ainutta
akkusatiivi ainut; –
sisäpaikallissijat
inessiivi
elatiivi
illatiivi
ulkopaikallissijat
adessiivi
ablatiivi
allatiivi
muut sijamuodot
essiivi
translatiivi
abessiivi
instruktiivi
komitatiivi
  • Muissa sijoissa käytetään sanan ainoa taivutusmuotoja.

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ainut Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 361. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.