ilman

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

ilman

  1. paitsi, vailla; muuten
    Lapsille riittää, mutta äiti jää usein ilman.
    Ymmärrän ilmankin, että tilanne on vakava.
  2. ilman vain kans. muuten vain, ilman aikojaan
    Miksi menet sinne? -Ihan ilman vain.
  3. kans. ilmaiseksi
    Sinne en lähde, vaikka ilman pääsisin.
  4. Ilmanko(s) ei siis syyttä, siksipä siis
    Ilmankos minusta tuntuikin, että jotain on vialla.
    Ilmankos hän vaikuttikin jotenkin oudolta.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈilmɑn/
  • tavutus: il‧man

Etymologia[muokkaa]

Ilma-substantiivin instruktiivi. Merkityksenkehitys on oletettavasti ’ilman tavoin’ > ’tyhjänä, vailla’[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ilman Kielitoimiston sanakirjassa

Prepositio[muokkaa]

ilman (+ partitiivi)

  1. ilmaisee jnk olemista tai tapahtumista toisen ollessa poissa
    Ilman muutosta suunnitelma on torso.
    Ilman muuta.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilman

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ilma

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 21