ilman
Siirry navigaatioon
Siirry hakuun
Suomi[muokkaa]
Adverbi[muokkaa]
ilman
- paitsi, vailla; muuten
- Lapsille riittää, mutta äiti jää usein ilman.
- Ymmärrän ilmankin, että tilanne on vakava.
- ilman vain kans. muuten vain, ilman aikojaan
- Miksi menet sinne? -Ihan ilman vain.
- kans. ilmaiseksi
- Sinne en lähde, vaikka ilman pääsisin.
- Ilmanko(s) ei siis syyttä, siksipä siis
- Ilmankos minusta tuntuikin, että jotain on vialla.
- Ilmankos hän vaikuttikin jotenkin oudolta.
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈilmɑn/
- tavutus: il‧man
Etymologia[muokkaa]
Ilma-substantiivin instruktiivi. Merkityksenkehitys on oletettavasti ’ilman tavoin’ > ’tyhjänä, vailla’[1]
Käännökset[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- ilman Kielitoimiston sanakirjassa
Prepositio[muokkaa]
ilman (+ partitiivi)
- ilmaisee jnk olemista tai tapahtumista toisen ollessa poissa
- Ilman muutosta suunnitelma on torso.
- Ilman muuta.
Käännökset[muokkaa]
Liittyvät sanat[muokkaa]
Synonyymit[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
ilman
- (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ilma
Viitteet[muokkaa]
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.