ilman

Wikisanakirjasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Suomi[muokkaa]

Adverbi[muokkaa]

ilman

  1. paitsi, vailla; muuten
    Lapsille riittää, mutta äiti jää usein ilman.
    Ymmärrän ilmankin, että tilanne on vakava.
  2. ilman vain kans. muuten vain, ilman aikojaan
    Miksi menet sinne? -Ihan ilman vain.
  3. kans. ilmaiseksi
    Sinne en lähde, vaikka ilman pääsisin.
  4. Ilmanko(s) ei siis syyttä, siksipä siis
    Ilmankos minusta tuntuikin, että jotain on vialla.

Etymologia[muokkaa]

Ilma-substantiivin instruktiivi. Merkityksenkehitys on oletettavasti ’ilman tavoin’ > ’tyhjänä, vailla’[1]

Käännökset[muokkaa]

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • ilman Kielitoimiston sanakirjassa

Prepositio[muokkaa]

ilman (+ partitiivi)

  1. ilmaisee jnk olemista tai tapahtumista toisen ollessa poissa
    Ilman muutosta suunnitelma on torso.
    Ilman muuta.

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Synonyymit[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

ilman

  1. (taivutusmuoto) yksikön genetiivimuoto sanasta ilma

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 21