veto

Suomi

Substantiivi

veto (1-F)

1. teonnimi verbistä vetää, vetämisen teko tai tulos
2. moottorista välitettävä liikuttava voima
3. yksittäinen käden liike esim. maalauksessa tai soudussa
4. häiritsevä ilmavirta

   Veto ja suuret lämpötilanvaihtelut häiritsevät.

5. (kuvaannollisesti) viehtymys, houkutus

   tuntea vetoa johonkin

6. mekanismiin, erityisesti kellon jouseen varastoitu mekaaninen energia
7. (kuvaannollisesti) jaksaminen

   Tuntuuko sinusta, ettet saa otetta itsestäsi, veto on loppu?

   Loppua kohden veto tuntui loppuvan.

8. sopimus siitä, että kahdesta ihmisestä tai useammasta yksi maksaa muille, jos arvaa jonkin lopputuloksen väärin

   lyödä vetoa jostakin

Ääntäminen

ˈʋet̪o

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	veto	vedot
genetiivi	vedon	vetojen (vetoin)
partitiivi	vetoa	vetoja
akkusatiivi	veto; vedon	vedot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	vedossa	vedoissa
elatiivi	vedosta	vedoista
illatiivi	vetoon	vetoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	vedolla	vedoilla
ablatiivi	vedolta	vedoilta
allatiivi	vedolle	vedoille
Muut
essiivi	vetona	vetoina
translatiivi	vedoksi	vedoiksi
abessiivi	vedotta	vedoitta
instruktiivi	–	vedoin
komitatiivi	–	vetoine- + omistusliite

Etymologia

• verbistä vetää

Käännökset

englanti: pulling, pull, draw, drag, tow, tug espanja: italia: ranska:

ruotsi: saksa: venäjä: тяга

ilman liike

englanti: draught, draft espanja: italia: ranska:

ruotsi: saksa: venäjä: сквозняк

vedonlyönti

englanti: bet espanja: italia: ranska:

ruotsi: saksa: Wette f. venäjä:

viehtymys

Kts. viehtymys

Liittyvät sanat

aironveto, etupyöräveto, etuveto, etuvetoinen, hengenveto, hevosvetoinen, kämmenveto, kardaaniveto, ketjuveto, ketjuvetoinen, kissanhännänveto, köydenveto, kynänveto, läpiveto, leuanveto, linjanveto, loppuveto, maastaveto, moottoriveto, moottorivetoinen, nelipyöräveto, nelipyörävetoinen, neliveto, nelivetoinen, nettovetoisuus, nuotanveto, rajanveto, ristiveto, rystyveto, sisäänveto, sitkeävetoinen, siveltimenveto, spiraalivetoketju, suonenveto, suonenvetokohtaus, takapyöräveto, takapyörävetoinen, takaveto, takavetoinen, välistäveto, vastaveto, vekselivetoinen, vekselivetoisuus, verenveto, vetää, vetoaisa, vetoaja, vetoakseli, vetoakselisto, vetoapu, vetoaura, vetoauto, vetohärkä, vetoinen, vetoisa, vetoisuus, vetojuhta, vetokaappi, vetokalusto, vetoketju, vetokoe, vetokoira, vetokone, vetokoukku, vetoköysi, vetolaatikko, vetoliike, vetolujuus, vetoluukku, vetomitta, vetonaru, vetonaula, vetoniitti, vetoniittipihdit, vetonumero, vetonuppi, veto-oikeus, vetopasuuna, vetoporo, vetopyörästö, vetosolmu, vetosuunta, vetoteline, vetouistelu, vetouistin, vetovaijeri, vetovaunu, vetovoima, vetovoimainen, vuoroveto, yhteenveto, yliveto

Substantiivi

veto (1)

1. oikeus estää päätöksen teko tai voimaantulo; veto-oikeus tai sen hyödyntäminen

   käyttää vetoa

   Venäjän ja Kiinan YK:n turvallisuusneuvostossa käyttämät vetot

Ääntäminen

[veːt(t)o], joskus latinalaisittain [vetoː]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	veto	vetot
genetiivi	veton	vetojen (vetoin)
partitiivi	vetoa	vetoja
akkusatiivi	veto; veton	vetot
Sisäpaikallissijat
inessiivi	vetossa	vetoissa
elatiivi	vetosta	vetoista
illatiivi	vetoon	vetoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	vetolla	vetoilla
ablatiivi	vetolta	vetoilta
allatiivi	vetolle	vetoille
Muut
essiivi	vetona	vetoina
translatiivi	vetoksi	vetoiksi
abessiivi	vetotta	vetoitta
instruktiivi	–	vetoin
komitatiivi	–	vetoine- + omistusliite

Etymologia

latinan sanasta veto ’kieltää’

Espanja

Substantiivi

veto m. (monikko vetos)

1. veto-oikeus
2. veto-oikeuden käyttö, veto

Liittyvät sanat

• vedar

Latina

Verbi

vetō (akt. prees. inf. vetāre, ind. perf. y. 1. p. vetuī, part. perf. vetitus) (taivutus)

1. kieltää, estää