veto

Wikisanakirja
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Redirect arrow without text.svg
Katso myös: vetó



Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

veto (1-F)

  1. teonnimi verbistä vetää, vetämisen teko tai tulos
  2. moottorista välitettävä liikuttava voima
  3. yksittäinen käden liike esim. maalauksessa tai soudussa
  4. häiritsevä sisäilman virtaus
    Veto ja suuret lämpötilanvaihtelut häiritsevät.
  5. (kuvaannollisesti) viehtymys, houkutus
    tuntea vetoa johonkin
  6. mekanismiin, erityisesti kellon jouseen varastoitu mekaaninen energia
  7. (kuvaannollisesti) jaksaminen
    Tuntuuko sinusta, ettet saa otetta itsestäsi, veto on loppu?
    Loppua kohden veto tuntui loppuvan.
  8. sopimus siitä, että kahdesta ihmisestä tai useammasta yksi maksaa muille, jos arvaa jonkin lopputuloksen väärin
    lyödä vetoa jostakin

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈʋet̪o/

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi veto vedot
genetiivi vedon vetojen
(vetoin)
partitiivi vetoa vetoja
akkusatiivi veto; vedon vedot
Sisäpaikallissijat
inessiivi vedossa vedoissa
elatiivi vedosta vedoista
illatiivi vetoon vetoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vedolla vedoilla
ablatiivi vedolta vedoilta
allatiivi vedolle vedoille
Muut
essiivi vetona vetoina
translatiivi vedoksi vedoiksi
abessiivi vedotta vedoitta
instruktiivi vedoin
komitatiivi vetoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

veto (1)

  1. oikeus estää päätöksen teko tai voimaantulo; veto-oikeus tai sen hyödyntäminen
    käyttää vetoa
    Venäjän ja Kiinan YK:n turvallisuusneuvostossa käyttämät vetot

Ääntäminen[muokkaa]

[veːt(t)o], joskus latinalaisittain [vetoː]

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi veto vetot
genetiivi veton vetojen
(vetoin)
partitiivi vetoa vetoja
akkusatiivi veto; veton vetot
Sisäpaikallissijat
inessiivi vetossa vetoissa
elatiivi vetosta vetoista
illatiivi vetoon vetoihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi vetolla vetoilla
ablatiivi vetolta vetoilta
allatiivi vetolle vetoille
Muut
essiivi vetona vetoina
translatiivi vetoksi vetoiksi
abessiivi vetotta vetoitta
instruktiivi vetoin
komitatiivi vetoine-
+ omistusliite

Etymologia[muokkaa]

latinan sanasta veto ’kieltää’

Espanja[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

veto m. (monikko vetos)

  1. veto-oikeus
  2. veto-oikeuden käyttö, veto

Liittyvät sanat[muokkaa]

Latina[muokkaa]

Verbi[muokkaa]

vetō (akt. prees. inf. vetāre, ind. perf. y. 1. p. vetuī, part. perf. vetitus) (taivutus)

  1. kieltää, estää