veto
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
- teonnimi verbistä vetää, vetämisen teko tai tulos
- moottorista välitettävä liikuttava voima
- yksittäinen käden liike esim. maalauksessa tai soudussa
- häiritsevä ilmavirta
- Veto ja suuret lämpötilanvaihtelut häiritsevät.
- (kuvaannollisesti) viehtymys, houkutus
- tuntea vetoa johonkin
- mekanismiin, erityisesti kellon jouseen varastoitu mekaaninen energia
- (kuvaannollisesti) jaksaminen
- Tuntuuko sinusta, ettet saa otetta itsestäsi, veto on loppu?
- Loppua kohden veto tuntui loppuvan.
- sopimus siitä, että kahdesta ihmisestä tai useammasta yksi maksaa muille, jos arvaa jonkin lopputuloksen väärin
- lyödä vetoa jostakin
[muokkaa] Ääntäminen
- [ˈʋet̪o]
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | veto | vedot |
| genetiivi | vedon | vetojen |
| partitiivi | vetoa | vetoja |
| akkusatiivi | veto; vedon | vedot |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | vedossa | vedoissa |
| elatiivi | vedosta | vedoista |
| illatiivi | vetoon | vetoihin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | vedolla | vedoilla |
| ablatiivi | vedolta | vedoilta |
| allatiivi | vedolle | vedoille |
| Muut | ||
| essiivi | vetona | vetoina |
| translatiivi | vedoksi | vedoiksi |
| abessiivi | vedotta | vedoitta |
| instruktiivi | – | vedoin |
| komitatiivi | – | vetoine- + omistusliite |
[muokkaa] Etymologia
- verbistä vetää
[muokkaa] Käännökset
|
ilman liike
|
vedonlyönti
|
|
viehtymys
|
[muokkaa] Liittyvät sanat
[muokkaa] Substantiivi
- oikeus estää päätöksen teko tai voimaantulo; veto-oikeus tai sen hyödyntäminen
- käyttää vetoa
- Venäjän ja Kiinan YK:n turvallisuusneuvostossa käyttämät vetot
[muokkaa] Ääntäminen
- [veːt(t)o], joskus latinalaisittain [vetoː]
[muokkaa] Etymologia
- latinan verbistä veto, "minä kiellän"
[muokkaa] Espanja
[muokkaa] Substantiivi
veto m.
- veto-oikeus
- veto-oikeuden käyttö, veto
[muokkaa] Liittyvät sanat
Latina
Verbi
vetō (akt. prees. inf. vetāre, ind. perf. y. 1. p. vetuī, part. perf. vetitus) (taivutus)