suku

Suomi

Substantiivi

suku (1-M)

1. sosiaalinen ryhmä, joka jakautuu äidin ja isän sukulaisiin sekä lapsiin

   Koko heimo ja lähisukulaiset muodostavat suvun laajasti katsottuna.

2. (biologia) tieteellisen luokittelun taso, johon kuuluu samankaltaisia lajeja

   Varpunen ja pikkuvarpunen kuuluvat varpusten sukuun.

3. (kielitiede) joissakin kielissä lähinnä nominien suvullista jakoa tarkoittava termi, joka voi käydä ilmi esimerkiksi sanan artikkelista

   Joidenkin kielten sanat jakautuvat sukuihin.

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	suku	suvut
genetiivi	suvun	sukujen (sukuin)
partitiivi	sukua	sukuja
akkusatiivi	suku; suvun	suvut
Sisäpaikallissijat
inessiivi	suvussa	suvuissa
elatiivi	suvusta	suvuista
illatiivi	sukuun	sukuihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	suvulla	suvuilla
ablatiivi	suvulta	suvuilta
allatiivi	suvulle	suvuille
Muut
essiivi	sukuna	sukuina
translatiivi	suvuksi	suvuiksi
abessiivi	suvutta	suvuitta
instruktiivi	–	suvuin
komitatiivi	–	sukuine- + omistusliite

Käännökset

1. sosiaalinen suku

englanti: family, kin indonesia: suku italia: parenti m. monikko, famiglia allargata f. ruotsi: släkt, släkte

tšekki: rodina venäjä: род

2. biologinen suku

englanti: genus italia: genere m. latina: genus liettua: giminė

ranska: genre ruotsi: släkt turkki: cins venäjä: род viro: sugukond

3. kielellinen suku

englanti: gender espanja: género italia: genere m. liettua: giminė puola: rodzaj m.

ranska: genre ruotsi: genus tšekki: rod venäjä: род

Liittyvät sanat

• heimo, klaani, lahko

Fila

Substantiivi

suku

1. häntä, pyrstö

Futuna

Substantiivi

suku

1. häntä, pyrstö

Indonesia

Substantiivi

suku

1. heimo, kansa

Mele

Substantiivi

suku

1. häntä, pyrstö