suku

Wikisanakirjasta

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku (1-M)

  1. sosiaalinen ryhmä, joka jakautuu äidin ja isän sukulaisiin sekä lapsiin
    Koko heimo ja lähisukulaiset muodostavat suvun laajasti katsottuna.
  2. (biologia, taksonomia) tieteellisen luokittelun taso, johon kuuluu samankaltaisia lajeja
    Varpunen ja pikkuvarpunen kuuluvat varpusten sukuun.
  3. (kielitiede) joissakin kielissä lähinnä nominien suvullista jakoa tarkoittava termi, joka voi käydä ilmi esimerkiksi sanan artikkelista, kieliopillinen suku
    Joidenkin kielten sanat jakautuvat sukuihin.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈsuku/, [ˈsʷukʷu]
  • tavutus: su‧ku

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi suku suvut
genetiivi suvun sukujen
partitiivi sukua sukuja
akkusatiivi suku;
suvun
suvut
sisäpaikallissijat
inessiivi suvussa suvuissa
elatiivi suvusta suvuista
illatiivi sukuun sukuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi suvulla suvuilla
ablatiivi suvulta suvuilta
allatiivi suvulle suvuille
muut sijamuodot
essiivi sukuna sukuina
translatiivi suvuksi suvuiksi
abessiivi suvutta suvuitta
instruktiivi suvuin
komitatiivi sukuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo suvu-
vahva vartalo suku-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

aatelissuku, feminiinisuku, hallitsijasuku, ihmissuku, keisarisuku, kuningassuku, lähisuku, maskuliinisuku, miessuku, naissuku, pappissuku, ruhtinassuku, sukuelin, sukuhaara, sukuhauta, sukuhistoria, sukuhormoni, sukujuhla, sukujuuri, sukukalleus, sukukansa, sukukartano, sukukieli, sukukokous, sukukunta, sukukypsä, sukulinja, sukuluettelo, sukunimi, sukunimistö, sukunäkö, sukuoikeus, sukuomaisuus, sukuominaisuus, sukupaperit, sukuperimys, sukuperintö, sukuperä, sukupiirre, sukupolvi, sukupuoli, sukupuu, sukupuutto, sukurasite, sukurasitus, sukurauhaset, sukuromaani, sukurutsa, sukurutsaus, sukuselvitys, sukusiitos, sukusolu, sukutalo, sukutaulu, sukutila, sukututkimus, sukuvaakuna, sukuvietti, sukuviha, sukuvika, sukuyhtiö, sukuylpeys, talonpoikaissuku

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • suku Kielitoimiston sanakirjassa
  • suku Tieteen termipankissa

Fila[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku

  1. häntä, pyrstö

Indonesia[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku

  1. heimo, kansa

Mele[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

suku

  1. häntä, pyrstö