kansa

Wikisanakirjasta
Katso myös: Kansa, känsä

Suomi[muokkaa]

Substantiivi[muokkaa]

kansa (9)

  1. ryhmä ihmisiä, joita yhdistää esimerkiksi yhteinen kulttuuri, kieli tai historiallinen tausta
    Kansa ilman valtiota, maaton kansa.
    Venäjän suomalais-ugrilaiset kansat.
  2. suuri ihmisjoukko, väki
    Markkinoilla oli paljon kansaa.
    Kansa ei usko, että sote-uudistus pysyy aikataulussa. (maaseuduntulevaisuus.fi)
  3. jonkin seudun asukkaat; jonkin maan kansalaiset, valtion asukkaat, koko väestö
    Suomen kansa on kovia kokenut, mutta selviytynyt.

Ääntäminen[muokkaa]

  • IPA: /ˈkɑnsɑ/, [ˈkɑ̝nsɑ̝]
  • tavutus: kan‧sa

Taivutus[muokkaa]

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kansa kansat
genetiivi kansan kansojen
(kansain)
partitiivi kansaa kansoja
akkusatiivi kansa;
kansan
kansat
sisäpaikallissijat
inessiivi kansassa kansoissa
elatiivi kansasta kansoista
illatiivi kansaan kansoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kansalla kansoilla
ablatiivi kansalta kansoilta
allatiivi kansalle kansoille
muut sijamuodot
essiivi kansana kansoina
translatiivi kansaksi kansoiksi
abessiivi kansatta kansoitta
instruktiivi kansoin
komitatiivi kansoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kansa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia[muokkaa]

vanha germaaninen laina[1]

Käännökset[muokkaa]

Liittyvät sanat[muokkaa]

Johdokset[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]

alkuperäiskansa, farkkukansa, herrakansa, hääkansa, kansainvaellus, kansainyhteisö, kansakoulu, kansakunta, kansanalmanakka, kansanedustaja, kansaneläke, kansanheimo, kansanhiihto, kansanhuolto, kansanhuvi, kansanjohtaja, kansanjoukko, kansanjuhla, kansankapitalismi, kansankerros, kansankieli, kansankirjailija, kansankirkko, kansankokous, kansankommuuni, kansankorkeakoulu, kansankoti, kansankulttuuri, kansankuvaus, kansankynttilä, kansanlaulu, kansanleikki, kansanliike, kansanluokka, kansanluonne, kansanmies, kansanmurha, kansanmurre, kansanmusiikki, kansannousu, kansanomaisuus, kansanopisto, kansanosa, kansanpainos, kansanparannus, kansanparantaja, kansanpelimanni, kansanperinne, kansanpuku, kansanpuolue, kansanrintama, kansanruno, kansanrunous, kansansatu, kansansivistys, kansansoittaja, kansansuosikki, kansansuosio, kansansävelmä, kansantalous, kansantanhu, kansantanssi, kansantapa, kansantarina, kansantasavalta, kansantauti, kansantavat, kansanterveys, kansantietous, kansantulo, kansantuomioistuin, kansantuote, kansantuotos, kansanurheilu, kansanuskomus, kansanvaali, kansanvalistus, kansanvalta, kansanvaltuuskunta, kansanvarallisuus, kansanvene, kansanvihollinen, kansanvillitsijä, kansanäänestys, kansapsykologia, kansatiede, kirkkokansa, korpikansa, kristikansa, kulttuurikansa, kääpiökansa, luonnonkansa, metsästäjäkansa, naapurikansa, paimentolaiskansa, sekakansa, sivistyskansa, sukukansa, sukulaiskansa, työkansa, veljeskansa, venekansa, viholliskansa

Aiheesta muualla[muokkaa]

  • kansa Kielitoimiston sanakirjassa
  • kansa Tieteen termipankissa
  • kansa Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Viitteet[muokkaa]

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 360. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.