kansalaisuus
Suomi[muokkaa]
Substantiivi[muokkaa]
kansalaisuus (40)
- ihmisyksilön kuuluminen valtion alaisuuteen täysin oikeuksin ja velvollisuuksin, yleensä syntyperän perusteella tai hakemuksesta ja ehdot täyttäneelle valtion myöntämänä
Ääntäminen[muokkaa]
- IPA: /ˈkɑnsɑˌlɑi̯suːs/
- tavutus: kan‧sa‧lai‧suus
Taivutus[muokkaa]
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kansalaisuus | kansalaisuudet |
| genetiivi | kansalaisuuden | kansalaisuuksien |
| partitiivi | kansalaisuutta | kansalaisuuksia |
| akkusatiivi | kansalaisuus; kansalaisuuden |
kansalaisuudet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kansalaisuudessa | kansalaisuuksissa |
| elatiivi | kansalaisuudesta | kansalaisuuksista |
| illatiivi | kansalaisuuteen | kansalaisuuksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kansalaisuudella | kansalaisuuksilla |
| ablatiivi | kansalaisuudelta | kansalaisuuksilta |
| allatiivi | kansalaisuudelle | kansalaisuuksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kansalaisuutena | kansalaisuuksina |
| translatiivi | kansalaisuudeksi | kansalaisuuksiksi |
| abessiivi | kansalaisuudetta | kansalaisuuksitta |
| instruktiivi | – | kansalaisuuksin |
| komitatiivi | – | kansalaisuuksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kansalaisuude- | |
| vahva vartalo | kansalaisuute- | |
| konsonantti- vartalo |
kansalaisuut- | |
Etymologia[muokkaa]
sanan kansalainen vartalosta kansalais- ja suffiksista -uus
Käännökset[muokkaa]
1. ihmisyksilön kuuluminen valtion alaisuuteen täysin oikeuksin ja velvollisuuksin
|
|
Liittyvät sanat[muokkaa]
Paronyymit[muokkaa]
Yhdyssanat[muokkaa]
Aiheesta muualla[muokkaa]
- kansalaisuus Kielitoimiston sanakirjassa