kansallisuus
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
kansallisuus (39)
- etnisyys, kuuluminen tiettyyn kansaan tai etniseen ryhmään
- tälläinen erillinen kansanryhmä
- Jotkut kansallisuudet ovat yliedustettuina tietyissä rikostilastoissa.
- kansalaisuus, yksilön tai kulkuneuvon kuuluminen juridisesti tietyn valtion yhteyteen
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | kansallisuus | kansallisuudet |
| genetiivi | kansallisuuden | kansallisuuksien |
| partitiivi | kansallisuutta | kansallisuuksia |
| akkusatiivi | kansallisuus; kansallisuuden | kansallisuudet |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kansallisuudessa | kansallisuuksissa |
| elatiivi | kansallisuudesta | kansallisuuksista |
| illatiivi | kansallisuuteen | kansallisuuksiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kansallisuudella | kansallisuuksilla |
| ablatiivi | kansallisuudelta | kansallisuuksilta |
| allatiivi | kansallisuudelle | kansallisuuksille |
| Muut | ||
| essiivi | kansallisuutena | kansallisuuksina |
| translatiivi | kansallisuudeksi | kansallisuuksiksi |
| abessiivi | kansallisuudetta | kansallisuuksitta |
| instruktiivi | – | kansallisuuksin |
| komitatiivi | – | kansallisuuksine- + omistusliite |
[muokkaa] Etymologia
sanasta kansallinen johtimella -uus
[muokkaa] Käännökset
|
|
