väki

Suomi

Substantiivi

väki (7-D)

1. tietty määrä ihmisiä, etenkin yhdyssanan osana

   Entisaikaan kesäisin talojen väki oli enimmäkseen pelloilla.

2. (vanhentunut) voima, vahvuus

   väkijuoma

   väkivahva

3. (mytologia) haltijaolentojen joukko

   metsän väki

   Ahtolan väen tekosia

Ääntäminen

• IPA: [ˈʋæk̟i]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	väki	väet
genetiivi	väen	väkien (väkein)
partitiivi	väkeä	väkiä
akkusatiivi	väki; väen	väet
Sisäpaikallissijat
inessiivi	väessä	väissä
elatiivi	väestä	väistä
illatiivi	väkeen	väkiin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	väellä	väillä
ablatiivi	väeltä	väiltä
allatiivi	väelle	väille
Muut
essiivi	väkenä	väkinä
translatiivi	väeksi	väiksi
abessiivi	väettä	väittä
instruktiivi	–	väin
komitatiivi	–	väkine- + omistusliite

Etymologia

Tällä sanalla ei valitettavasti vielä ole etymologiaa, mutta voit halutessasi lisätä sen.

Liittyvät sanat

Johdokset

• adjektiivit: väkevä, väkinäinen
• adverbit: väkisin
• substantiivit: väestö

Yhdyssanat

• kirkkoväki, väkijoukko, väkijuoma, väkivalta, väkiluku, väkivasara

Käännökset

1. joukko

englanti: people

puola: ludzie saksa: Leute mon.

2. voima, vahvuus

Kts. vahvuus, voima

3. haltijaolentojen joukko