häntä
Wikisanakirja
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomi
[muokkaa] Substantiivi
häntä (10)
- selkärankaisilla selkärangan jatkona peräaukon takana oleva ruumiinosa
[muokkaa] Taivutus
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| nominatiivi | häntä | hännät |
| genetiivi | hännän | häntien (häntäin) |
| partitiivi | häntää | häntiä |
| akkusatiivi | häntä; hännän | hännät |
| Sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | hännässä | hännissä |
| elatiivi | hännästä | hännistä |
| illatiivi | häntään | häntiin |
| Ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | hännällä | hännillä |
| ablatiivi | hännältä | hänniltä |
| allatiivi | hännälle | hännille |
| Muut | ||
| essiivi | häntänä | häntinä |
| translatiivi | hännäksi | hänniksi |
| abessiivi | hännättä | hännittä |
| instruktiivi | – | hännin |
| komitatiivi | – | häntine- + omistusliite |
[muokkaa] Käännökset
[muokkaa] Idiomit
- Häntä koiraa heiluttaa.
- Henkilö on menettänyt asioiden hallinnan; asiat hallitsevat henkilöä.
[muokkaa] Pronomini
häntä
- (persoonapronomini, taivutusmuoto) partitiivimuoto sanasta hän
