musiikki

Suomi

Substantiivi

musiikki (5-A)

1. säveltaide, yleensä sävelten ja sävelryhmien välistä säännönmukaisuutta noudattavaan ääneen ja sen tuottamiseen perustuva taiteen muoto

Ääntäminen

• IPA: [ˈmusiːkːi]

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
nominatiivi	musiikki	musiikit
genetiivi	musiikin	musiikkien (musiikkein)
partitiivi	musiikkia	musiikkeja
akkusatiivi	musiikki; musiikin	musiikit
Sisäpaikallissijat
inessiivi	musiikissa	musiikeissa
elatiivi	musiikista	musiikeista
illatiivi	musiikkiin	musiikkeihin
Ulkopaikallissijat
adessiivi	musiikilla	musiikeilla
ablatiivi	musiikilta	musiikeilta
allatiivi	musiikille	musiikeille
Muut
essiivi	musiikkina	musiikkeina
translatiivi	musiikiksi	musiikeiksi
abessiivi	musiikitta	musiikeitta
instruktiivi	–	musiikein
komitatiivi	–	musiikkeine- + omistusliite

Käännökset

albania: muzikë f. baski: musika bulgaria: музика englanti: music espanja: música f. georgia: მუსიკა hollanti: muziek f. kroatia: glazba f. islanti: söngur m.; tónlist f. italia: musica f. kreikka: μουσική mandariinikiina: 音乐 makedonia: музика norja (bokmål): musikk portugali: música f. puola: muzyka f.

ranska: musique f. romania: muzică f. sloveeni: glasba f. serbia: muzika f. ruotsi: musik saksa: Musik f. tamili: இசை tanska: musik tšekki: hudba turkki: müzik ukraina: музика unkari: zene venäjä: музыка vietnam: âm nhạc viro: muusika

Liittyvät sanat

• musisointi, muusikko, musikantti
• harmonia, jatsi, kapellimestari, laulu, melodia, rytmi, soitto, sävellys, säveltäjä
• elektronimusiikki, elokuvamusiikki, instrumentaalimusiikki, kamarimusiikki, kansanmusiikki, kirkkomusiikki, kitaramusiikki, konserttimusiikki, kuoromusiikki, musisointi, näyttämömusiikki, puhallinmusiikki, rappiomusiikki, sotilasmusiikki, vokaalimusiikki